Otsikko kuvastaa hyvin sitä, mitä jäi eilisestä Kulman pojat elokuvasta päälimmäisenä mieleen.
Suosittelen elokuvaa huumorintajuisille jalkapalloihmisille.
Mahtavaa läppää, ihana rakkaustarina  ja tietysti keinoja kaihtamatonta fanitusta oman kylän, 4divarin jalkapallojoukkuetta kohtaan :)

Elokuviinhan ei vauvoja voinut viedä joten tyttömme pääsi mummin&ukin hellään hoitoon. 5min hoitoon jättämisestä tuli KAMALA IKÄVÄ. Taisin siinä sitten tirauttaa muutaman kyyneleen, onneksi oli aurnkolasit nin kukaan ei nähnyt surprise 
Vaikka tyttö onkin jo 4kk ja ollut isovanhempien hoidossa ennenkin, tuntuu se jättäminen aina vaikealta. Päivät pitkät ollaan kahdestaan ja isän tultua kotiin kolmestaan. Elmis on meidän aarre.
Kaikki oli mennyt hoidossa kuitenkin todella hyvin. Hakiessamme tyttö vasta alkoi ääntelemään määräilevästi. Ei kai halunnut lähteä kotiin.


Tänään on selkeästi eilistä kylmempi päivä. Aurinko onneksi paistaa ja toivon
hartaasti, että lämpömittarin lukemat laskisivat alle -10 asteen.
Olisi mukava päästä jatkamaan haastetta lenkkeilyn merkeissä, auringonottokaan ei tekisi pahaa kalkki-iholleni.
Jotta päivä lähtisi käyntiin hyvin täytyy tankata oikeita aineita elimistöön.

Eli aamupala:

1pss puuro
raejuustoa 2rkl
maitorahkaa 1rkl
rouhittua pellavansiemen-mustikka sekoitusta
1 ruisleipä vihanneksilla
ISO lasi vettä
2 pientä kuppia kahvia rasvattomalla maidolla

Tuolla satsilla luulisi jaksavan jonkun aikaa.
Aamupalan tärkeyden tajusin vasta lastani odottaessa. Kärsin koko raskauden raskausajan diabeteksesta, jouduin myös laittamaan insuliinia päivittäin.
Ruokailut diabeteksen aikana olivat todella tarkkoja. Olin tottunut elämään melko korkeilla sokereilla - sen takia alussa tuntui tuskaselta toimia ravinto-ohjeiden mukaan.
Kaikkeenhan elimistö tottuu, kun sen totuttaa. Raskauden loppuvaiheessa sain vähentää insuliinit 1x päivässä ja pieneen annokseen. Synnytyksen jälkeenkin on ollut pakko elää terveellisemmin/säännöllisemmin, kuin ennen.
Tieto siitä, että on hyvin suuri riski sairastua 2 tyypin diabetekseen laittaa tekemään kaikkensa ettei sairaus pääsisi puhkeamaan.
Ennen en edes osannut arvostaa säännöllisiä ruoka-aikoja, saati sitten lepoa.
Liikkumista olen lisännyt roimasti lisää päivääni. Aina voi treenata jotain, lenkkiä,kahvakuulaa,vatsoja/punnerruksia yms.. Ajanpuute ja väsymys on tekoisytä, ainakin minulle.

Menipä syvälliseksi :)
Ei muuta, kuin nokka kohti uutta päivää.